Ulko-Hebridit, heinäkuu 2012

Barra

Lento (Flybe/Loganair) Barralle lähti Glasgow'sta. Glasgow'n kenttä oli jotenkin sekava, olen sieltä matkustanut aikaisemminkin (silloin Lontooseen), mutta tuntui kuin olisin ollut siellä ensimmäistä kertaa. Selvitykset ja tarkastukset löytyivät kuitenkin ja sujuivat rutiinilla ja sitten käveltiin koneeseen. Kone oli vajaa 20-paikkainen Twin Otter, meitä matkustajia oli laskuoppini mukaan 12. Kovin isokokoiselle ihmiselle tilat olisivat tuntuneet varmaan ahtailta.

Twin Otter Glasgow'n kentällä

Boarding

Matkustamo

Lentoemäntä aloittamassa turvaohjeita

Maisemat lennon aikana olivat mielettömät! Valitettavasti niitä ei ikkunan läpi kannattanut paljon ikuistaa valokuviksi, joten enimmän osan aikaa keskityin vain nauttimaan.

Maisemia koneen ikkunasta

Syy, miksi halusin matkustaa Barralle nimenomaan lentäen oli kuitenkin sen ainutlaatuinen lentokenttä: Barralla kone laskeutuu laskuveden aikana hiekalle ja niinpä sen aikataulut ovatkin riippuvaisia vuorovedestä.

Laskeutuminen Barralle

Kysyin kentän kahvilasta kuinka pitkä matka Eriskayn lautalle on, kuulemma hieman vajaa kolme mailia. Ystävällinen kahvilanemäntä kysyi haluaisinko kyydin mutta sanoin käveleväni mielelläni istuttuani koko päivän kentillä ja koneissa.

Barran lentokenttä sisältä

Lentokenttärakennus ulkoa päin

Barra, kävelyllä lentokentältä lautalle

Matka-arvio piti ilmeisen hyvin paikkansa, koska kolmen vartin kuluttua saavuin Eriskayn lautalle.

Lautta Eriskaylle

Eriskay

Lauttamatka Eriskaylle kesti vain 40 minuuttia. B&B-paikkaani piti olla satamasta vain noin maili, mutta vaikka eksyminenkin laskettaisiin pois kävelyajasta niin matkaa oli kyllä enemmän. Aivan ihana saari joka tapauksessa! Eriskaylla asuu vähän toistasataa ihmistä ja ihme kyllä, lasten osuus on suurempi kuin vanhusten.

Maisemia Eriskayn lauttarannan ja kylän väliltä

Oir na Mara, Eriskay

Majoituksen olin varannut Oir na Mara -nimisestä B&B:stä ja kysyttyäni neuvoa niin paikallisilta pojilta kuin lähikaupan pitäjältäkin, lopulta osasin kuin osasinkin oikeaan paikkaan. Aivan mielettömän mukava huone loistavalla paikalla ja todella vieraanvaraiset isännät. Harmitti, etten voinut jäädä kuin yhdeksi yöksi ja seuraavana aamuna oli aikainen lähtö eteenpäin, mutta koska sunnuntaisin saarilla ei ole julkista liikennettä niin muita vaihtoehtoja ei ollut. Ystävällinen emäntä pakkasi aamiaisen sijaan minulle eväät mukaan.

Illan aikana kiertelin vielä kylässä ja kävin syömässä Am Politician -pubissa, todella ystävällinen palvelu sielläkin.

Kuvia iltakävelyltä Eriskayssa:

Eriskay 20.7.2012

Eriskay-Tarbert

Seuraavana aamuna varhain seisoin pysäkillä odottamassa W10-bussilinjaa ("Northbound"), jolla olin menossa Tarbertiin* saakka. Kyseessä oli viiden tunnin bussimatka, joten pohdiskelin mielessäni mm. olisiko bussissa vessaa ja ajattelin että istun alas ja nautin matkasta, maisemista ja Maryn tekemistä eväistä.

*) UK:ssa on kolme eri Tarbertia, tämä on Tarbert, Harris.

Kun pikkuriikkinen minibussi porhalsi paikalle niin tajusin, että ei taida olla vessaa bussissa, ei. Mutta sillä ei liioin pääsisi Tarbertiin saakka vaan edessä olisi vaihtoja. Se, ehtisinkö seuraaviin busseihin oli hyvin epävarmaa, kuskit "saattavat odottaa tai sitten ei". Kyydissä oli minun lisäkseni yksi nainen.

W10 Northbound, ensimmäinen kulkuneuvo

Postiautoon eli ensimmäiseen vaihtoon South Uistilla ehdittiin mainiosti, toinen matkalainen tuli edelleen samaa matkaa eteenpäin Benbeculan läpi ja sain häneltä lisätietoa saaresta ja matkustamisesta siellä. Jonkin matkaa kyydissä oli myös mies, jonka puheesta en ihan oikeasti saanut mitään muuta selvää kuin että hän oli menossa samaisena iltana pubiin huolehtimaan omasta whisky and beer osuudestaan.

Seuraavaksi kierrettiin postiautolla Benbeculaa

 Vaikka näytti pahasti siltä, etten ehtisi seuraavaan bussiin ja valmistauduin jo liftaamaan, niin ehdin kuin ehdinkin ja kolmannessa "bussissa" (North Uist) olin ainoa matkustaja.

Kolmannessa olin ainoa matkustaja

Liikenneruuhkaa Ulko-Hebrideillä

Lochmaddy

 Neljäs bussi Lochmaddysta satamaan oli suurin ja siinä oli jo minun lisäkseni muitakin turisteja.

Berneray-Leverburgh lautta

Berneray-Leverburgh -lauttamatka oli hieman pitempi kuin edellisen päivän merimatka. Maisemat olivat jylhiä, mutta pokkarikameralla kuvattuina ne eivät näytä ollenkaan samalta kuin todellisuudessa.

Berneray-Levenburgh

Leverburgh itsessään oli kovin pieni kylä

Levenburghin satamaa

Leverburghilta piti vielä päästä siis Tarbertiin, eli edessä oli viidennen bussin bongaaminen. Samaiset turistipariskunnat, jotka olivat jo edellisessä bussissa, tulivat myös tähän, samoin ison rinkan kanssa matkannut nuori nainen.

Nyt oltiin Harrisin saarella ja maisemat muuttuivat entistä jylhemmiksi. Mutta sekaan mahtui myös hiekkarantoja (ja golfkenttiä ja täällä turismia olikin paljon enemmän kuin Eriskaylla).

Harrisin maisemia bussin ikkunasta kuvattuna

 

Tarbert oli isoin tähän astisista kylistä. Bongasin ensimmäisenä myyjäiset ja kävin katsomassa paikallisia tuotteita. Tapasin Annin, joka oli yhtä ihastunut isoäidin neliöihin kuin minäkin ja oli parhaillaan virkkaamassa isoa peittoa hyväntekeväisyyteen. Vaihdoimme yhteystietoja ja sovimme, että vaihdamme kuvia peitoistamme.

Tarbertin Community Centre

Ann

Minulla oli lounaan jälkeen vielä jonkin verran odotusaikaa Tarbertissa ennen kuin seuraava bussini lähti, joten kiertelin hieman kylässä.

Tarbert

Kyläkokous Tarbertissa

Ardvourlie, Seaforth B&B

Sitten kuudes bussi, jolla pääsisin "perille" eli majapaikkaani Ardvourliessa ihan Harrisin ja Lewisin rajalla. Seaforth B&Bssä viipyisin lauantai-iltapäivästä maanantaiaamupäivään saakka, ja onneksi kuski tiesi paikan, koska en todellakaan olisi itse osannut muuten jäädä oikeassa paikassa pois.

Miranda, paikan emäntä, oli kyllä minua jo vastassa ja hän varmaan olisi pysäyttänyt bussin ellei kuski olisi sitä tehnyt. Koska satoi vettä, hän oli tullut mäen päälle autolla noutamaan minut majapaikkaan, joka oli ehdottomasti ihanin missä koskaan olen ollut. Huone, kylpyhuone ja pieni eteinen olivat aivan uskomattoman kauniisti sisustettuja, siistejä ja mitkä näköalat!

Seaforth B&B

Spencer, päiväunikaverini

Vanhempaa kissaa en tavannut muualla kuin ruokailuhuoneessa

 Sade oli siis alkanut jo lauantai-iltana mutta kävin silti iltakävelyllä. Ihan lähellä oli talo myytävänä, pihassa lampaita ja vanha puhelinkoppi. Lainaisiko joku minulle muutaman punnan niin ostaisin pois kuleksimasta?

Sunnuntaiaamu koitti myrskyisenä. Suunnitelmat menivät uusiksi. Tarkoitukseni oli ollut viettää sunnuntaipäivä läheisillä vuorilla, käydä katsomassa lähellä laiduntavia ylämaan lehmiä, kuljeskella rantaa pitkin, olla ylipäänsä koko päivä ulkona ihan uskomattoman raikkaassa ilmassa. Sen sijaan istuinkin mukavasti sisällä katselemassa ja kuuntelemassa millaista on myrsky Ulko-Hebrideillä.

Illalla myrsky vihdoin helpotti. Edelleen tuuli kovasti mutta pääsin jo ulos ja kiipeämään läheiselle vuorelle. Koska ilta oli jo pitkällä ja pilvet matalalla niin en arvannut nousta kuin tunnin verran ylöspäin. Vesi oli välillä katkaissut merkityn kävelyreitin, mutta pääsin yli kiertämällä hieman alajuoksulle päin. Maisemat olivat näkemisen arvoisia, vaikka peittyivätkin osaksi pilviin.

Stornoway Maanantaiaamuna, kun julkinen liikenne toimi taas, Miranda vei minut autolla bussipysäkille, koska sade ja tuuli jatkuivat edelleen. Matka Stornowayhin onnistui yhdellä bussilla ongelmitta. Stornoway on saarten suurin kaupunki, a town, keskusta hieman Meri-Rastilan toria suurempi. Hyvin viehättävä toki.

Stornoway 23.7.2012

Vein tavarani Dunroamin B&B:hen, jonka ihastuttava emäntä ohjasi minut saman tien huoneeseeni, koska se oli jo vapaana. Margaret ja Donnie olivat todella vieraanvaraisia ja hauskoja, ja seuraavan aamun aamiainen oli täälläkin aivan loistava vegemakkaroineen kaikkineen. Dunroaminissa oli äskettäin yöpynyt kolme muutakin suomalaista ja Donnie kertoi sen olleen ensimmäinen kerta, kun hän tapasi suomalaisia sen jälkeen kun aikoinaan oli tutustunut heihin Ruotsin autotehtailla. Suomalaiset olivat silloin muinoin jääneet hänen mieleensä erityisesti kotitekoisesta alkoholistaan.

Linnanpuisto, Stornoway

Kävin kävelyllä Stornowayn linnanpuistossa; huikeita puita, joiden todellinen koko ei näy kuvissa. Sen jälkeen kiertelin vielä kaupungilla hetken aikaa.

 

Aamiaisella juttelin ruotsalaisen Edithin kanssa ja sain lisää hyviä matkavinkkejä (Länsi-Wales). Hän oli menossa katsomaan Callanish Stones:eja mutta minun aikatauluni ei venynyt valitettavasti niihin. Kuljin vielä hetken aikaa kaupungilla, kävin kirjastossa etsimässä majoituksen seuraavalle yölle ja sen jälkeen lähdin lautalla mantereelle, Ullapooliin. Lautta oli suurin tähän astisista, matka kesti kolmisen tuntia. Suurimmaksi osaksi näkyi pelkkää merta mutta Ullapoolissa maisemat olivat mahtavat. 

Ullapool

 Bussimatka Invernessiin kesti reilun tunnin ja kulki mahtavien maisemien läpi. Invernessissä löysin majapaikkani suhteellisen helposti ja vietin vielä yhden illan Skotlannissa nauttien maisemista ja tunnelmista.

Inverness 24.7.2012

Viimeinen matka-aamu koitti Invernessissä kauniissa säässä, aamiainen oli maistuva ja palvelu jälleen loistava. Tanskalaiset kanssamatkailijat aamiaishuoneessa olisivat tarjonneet Fernet Brancaa mutta skippasin tarjouksen ja pienen harhailun jälkeen löysin bussin lentokentälle ja sieltä Lontoon kautta kotiin.