Suomalainen turisti ja muita eläimiä, Tiree 2013

(... ja vähän Obania ja Glasgowtakin eli paljon kuvia ja vähän otteita matkapäiväkirjastani. Useimmat kuvat on otettu vanhalla, kertaalleen lätäkössä uineella 12,1 megan Canonillani, jokunen kännyllä. Onneksi muistikuvat ovat kirkkaampia.)

23.6.2015: Lisäksi kuvia on suurennettu tätä blogia varten, mikä on valitettavasti tehnyt ne entistä epätarkemmiksi.

Keskiviikko 10.7.2013

Kun kaikki on vasta edessä päin

"Specialist in boredom". Norren lehdestä tuli vain lisää kohteita "must see" -listalleni

Torstai 11.7.2013

...Tein päätöksen, että kävelen [lentokentältä hotelliini], ilma oli täydellinen (puolipilvinen, aika lämmin, siis ainakin + 20 C). Ostin vähän matkaa käveltyäni läheisestä kahvilasta/infopisteestä vesipullon ja heti sen jälkeen olikin kyltti Scarinish 4 miles.

Reilu tunti siihen meni, pientä maantietä pitkin, läpi peltojen. Oikea silmä alkoi vähän oikkuilla, helpottui huuhtelemalla mutta vielä vähän kiukuttelee. Toivottavasti se on vain heinäallergiaa. [Ilmeisesti oli, koska illan mittaan rauhoittui.]

Lento BE6853 Glasgow-Tiree boarding

Kävely lentokentältä Scarinishiin

Scarinish lähestyy. Tie saarella on enimmäkseen yksikaistainen, lentokentältä Scarinishiin osin kaksikaistainen, ohituspaikkoja on kuitenkin tiheässä. Lähes kaikki autoilijat tervehtivät jalankulkijaa.

 Scarinish on ihana! Lampaat juoksevat vapaina, keskustassa on vain Co-op (kauppa), pankki (ei nostoautomaattia), teurastaja (-mo lienee jossain kauempana, keskustan Butcher's lienee vain myymälä, en aio käydä tutustumassa), grillikioski, galleria ja tämä hotelli baareineen.

Saapumassa Scarinishin keskustaan

Scarinish Hotel

Hotellin takapihaa

Iltakävelyllä Scarinishissa

Lampaat gallerian ovella

Co-op ja karjaportti

Perjantai 12.7.2013
Heräsin kahdeksan pintaan ja söin raskaan ja rasvaisen englantilaisen aamiaisen ( 1 x vege sausage, 1 x hash brown, beans and mushrooms, toast, orange juice, coffee). Olin varma, etten jaksa kävellä metriäkään, mutta lähdin silti saaren itäkärkeä kohti. Sää oli ihana, puolipilvinen (mutta petollinen, poltin sekä kasvot että olkapäät, rintakehän ja yläselän).

Suunnittelin käyväni Kirkapolin kappelin raunioilla ja hautausmaalla, mutta ne jäivät sivuun tiestä enkä ollut varma mistä pitäisi kääntyä, joten jätin ne väliin ja päätin kävellä tietä pitkin Caolasiin [saaren itäisin kärki] ja tulla osaksi rantaa pitkin takaisin.

Gott Bayn alkupää Scarinishin ja Kirkapolin välillä

Liikenteenvalvontaa skotlantilaisittain

Postilaatikko keskellä ei-oikein-mitään ja ohituspaikka

Rantaa, kilometreittäin hiekkarantaa ilman ihmisiä

Kirkapolin ja Ruaigin välillä rakastuin! Tapasin aasin, ihastuttavan, takkuisen Ziggyn. Ensin vähän arastelin sitä, kun en tiennyt sen aikeista, mutta onneksi rohkaistuin ja Ziggy näytti minulle mistä aaseja pitää rapsuttaa - tai ainakin sitä piti rapsuttaa otsasta ja korvan takaa. Niin ihana, viisas eläin! Nimi selvisi, kun sen omistaja (?) ajoi autollaan ohi ja totesi sen saaneen kaverin ja kertoi nimen.

Bye, love you, too.

Myöhemmin matkan varrella näin myös neljä hevosta, joista yksi tuli tervehtimään, lehmiä ja tietysti paljon lampaita.

Caolasissa kiipesin karjaportin yli ja kävin rannalla, mutta en malttanut jäädä paikoilleni koska tiesin, että takaisin on pitkä matka ja halusin päästä kävelemään hiekalle.

Caolas, edessä Collin saari

Takaisin päin lähtiessä pilvet olivat jo matalalla

Halpiskamera ei tavoita maiseman ihanuutta, sielu lepäsi

Ei autoja, ei ihmisiä, enimmäkseen hiljaisuutta

Tämä sarvipää polki minulle uhkaavasti jalkaa mutta pelkäsi sitten kuitenkin enemmän minua kuin minä sitä

Palasin tietä pitkin Ruaigin tienviittaan saakka, käännyin sinne ja siirryin kävelemään rantaan (Gott Bay). Mielettömän ihana kokemus! Vain hiekkaa, merta ja lähes hiljaista.

Ja sitten: sumu. Yhtäkkiä näkyvyys oli lähes kadonnut, jostain kuului lampaiden ääniä mutta sakeimmillaan juuri mitään ei näkynyt. Kiehtovan aavemaista. Kävelin paljain jaloin ja nautin.

Sumu haihtui yhtä yllättäen kuin oli laskeutunutkin ja siirryin kävelemään ihan vesirajaan [sakeimman sumun aikaan en uskaltanut, koska näkyvyys oli niin huono että minun suuntavaistollani varustettu ihminen olisi voinut päätyä kiertämään ympyrää].. Kirkapolin tienoilla siirryin takaisin tielle ja yhteensä viiden tunnin kävelylenkin jälkeen palasin hotelliin.

Lauantai 13.7.2013
Laiva saapui Obaniin kolmelta iltapäivällä. Näin matkan aikana delfiinin! Ja tietysti upeita maisemia.

Kuvat eivät anna taaskaan mitään käsitystä maisemista

Oban oli pieni ja pittoreski, mutta Tireen jälkeen ihan liian hälyinen; paljon turisteja, paljon eri kieliä.

Kävin syömässä vegeburgerin lounaaksi ja sen jälkeen kello olikin niin paljon, että guest houseen voi kirjautua sisään (16:00). Invercloy Guest House oli todella ihastuttava!

Invercloy Guest House

Fiona, emäntä, tuli tervehtimään kädestä pitäen ja oli todella miellyttävä ja avulias. Huone ja kylpyhuone (shared bathroom) oli sisustettu tosi kodikkaiksi ja viihtyisiksi, ja näköala huoneesta oli upea.

Näköala huoneesta nro 3

Upeudella on tosin aina hintansa, eli ylös päästäkseen piti ensin kiivetä Jacob's Ladder, todella jyrkät rappuset rinnettä ylös.

Rinne oli jyrkkä...

... yhä ylös yrittää, hetken hengähdys...

...ja tämän jälkeen vielä vähän

Sunnuntai 14.7.2013
Bussi Obanista Glasgow'hun lähti 12:10 ja matka kesti noin kolme tuntia. Upeita maisemia.

Oban-Glasgow, maisemia bussin ikkunasta

 Glasgowssa oli aurinkoinen iltapäivä kun saavuin.

St Enoch's Hotel löytyi helposti, lepäsin hetken ja lähdin vielä kävelylle. Kävelin vähän matkaa rantaa pitkin ja sitten taas Buchanan Streetin kanssa samansuuntaista katua ylös ja Buchanania alas. Tireen kävely ja Obanin portaat tuntuivat jaloissa siinä määrin, että en jaksanut lähteä mihinkään kauemmas. Kaiken hiljaisuuden jälkeen Glasgow tuntui kaiken kaikkiaan aivan liian meluisalta.

Näihin kuviin ja tunnelmiin ja toivottavasti pian taas Skotlantiin.